Kevät vie mehut – mistä lisää voimaa?

Kevään tulo on ihana asia. Aurinko paistaa ja valoa suorastaan tulvii joka sopukkaan.

Kevät on monesti myös hyvin kiireistä aikaa. Projektit painavat päälle, hommat pitäisi saada valmiiksi ennen kesää. Monilla kroppa ja mieli eivät pysy kevään perässä. Pitäisi olla yhtä nopea kuin luonto, mutta mieli laahaakin perässä. Se ei jaksakaan kirmata yhtä valoisana kuin kevät eikä sirkuttaa yhtä iloisena kuin kevään ensimmäiset linnut.

Väitän, että omaa kehoaan ja mieltään kannattaisi kuunnella. Jos keho ja mieli eivät halua mennä yhtä lujaa kuin luonto tai työpaikan projektit menevät, on syytä rauhoittaa menoa edes hetkeksi. Ota edes kymmenen minuuttia päivääsi, jolloin vain hengittelet ja olet. Istuskelet pöydän ääressä ja tuijottelet ulos tai makoilet sohvalla ja tuijottelet vaikka kattoa. Tai menet ulos vain seisoskelemaan ja katselemaan taivasta ja hengittelet menemään.

Annat vain kaiken olla. Annat ajatusten olla sellaisia kuin ne ovat ja hyväksyt sen. Annat mielen harhailla juuri niin kuin se harhailee ja hyväksyt sen. Annat kehon tuntemusten olla juuri sellaisia kuin ne ovat ja hyväksyt sen. Siitä se voimistuminen pikkuhiljaa lähtee.

 

 

Hyvän ystävän kanssa voit olla oma itsesi

Hyvän ystävän kanssa voi olla oma itsensä.

Voi jutella milloin mistä milloinkin, voi olla hiljaa.

Voi itkeä tai nauraa. Voi tehdä asioita tai olla tekemättä.

Ystävät kannattelevat toisiaan silloin, kun on vaikeaa.

Välillä ystävästä ei kuulu pitkään aikaan mitään,

mutta jutut ja matka jatkuu siitä, mihin viimeksi jäätiin.